Lainsäätäjälle
Versio hetkellä 23. marraskuuta 2015 kello 11.29 – tehnyt TUOMALA JUHA 10000350X (keskustelu | muokkaukset) (→Toimenpiteitä)
Lainsäätäjälle mietittävää. Suomi aloitti digitalisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut riittävää suosiota ja kriittistä massaa.
Digitalisaatiossa on kyse tietoliikenteestä ja tiedon käsittelystä - jossa yhteiset käytännöt ja yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Epäyhteensopivat järjestelmät ja keskinäinen kilpailu pienellä väestöllä toimivat lopulta alkuperäistä tarkoitusta vastaan.
Nykytila
Nykytilanne karkeasti ja mihin digitalisaatiohanke ei vastaa täysin:
- fokus on vieläkin tunnistamisessa ja tunnuksissa. Sen pitäisi olla asiointiratkaisujen rakentamisessa.
- digitalisaatiohankkeen lopputulos on palvelukeskeinen joka on ongelmallinen esim oikeuskäytännössä
- länsimainen yhteiskunta perustuu sopimuksiin joissa allekirjoitus on tärkeä:
- allekirjoituksen sähköinen versio on ollut mitättömällä fokuksella ja on sitä nykyvalossa jatkossakin.
Toimenpiteitä
Näistä on varmasti eri näkemyksiä ja siksi olkoot ne omilla sivuillaan: