Verkkolasku välittyy verkkolaskuoperaattorin kautta maksajalle jonka kautta vastaanottaja saa sen omaan järjestelmäänsä. Verkkolaskujärjestelmä mahdollistaa myös laskujen lähettämisen kun e-lasku on tarkoitettu vain niiden vastaanottamiseen. e-lasku on suunnattu kuluttajille ja Verkkolasku yhteisöjäen käyttöön, joskin yhteisötkin voivat tehdä pankkinsa kanssa e-laskusopimuksen jos heillä ei ole vaadittavia järjestelmiä ja sopimiuksia.
__TOC__
== Lähettäjän näkökulmasta ==
Verkkolasku ja e-Lasku poikkeavat toisistaan laskun lähettäjän näkökulmasta. Verkkolaskuja välitetään b2b-ympäristöissä laskuoperaattoreiden toimesta, mutta e-Laskun lähettämiseksi on oltava sopimus pankin kanssa ja siitä saatava tekninen yhteys. e-Laskujen lähettäminen onnistuu vain kansallisesti, toisin kuin Verkkolaskuja välitetään kasainvälisesti, esimerkiksi EU:n alueella. Lähettäessä e-Laskua vaikka EU:n alueella kuluttajalle ulkomaalaiselta myyjältä vaaditaan vastaanottajamaahan rekisteröintiä ja pankkisopimuksia. Edellämainituista syistä kuluttajien sähköinen laskutus ei tule toteutumaan kuin kansallisella tasolla.
Vastaanottajan yksilöivät tiedot ovat:
* Verkkolasku: nimi, rekisteritunnus, rekisteriosoite
* e-Lasku: nimi, henkilötunnus, IBAN-tilinumero+SWIFT-tunnus, rekisteriosoite
Molemmat laskututustavat käyttävät taustalla samoja teknisiä ratkaisuja ja -muotoja. Suomessa laajimmassa käytössä oleva sähköisen laskutuksen muoto on [[Finanssialan keskusliitto|Finanssialan keskusliiton]] määrittelemä [[Laskutus#Standardit|Finvoice]]. Euroopan Unionin [[CEN]] on määrittelemässä uutta, aiempiin standardeihin perustuvaa laskutuksen muotoa CEN/TC 434 joka ei ole vielä (2017-03) valmis standardi (TS, technical specification). CEN/TC tai CEN/TS tulee pohjautumaan UBL ja CII muotoihin ja täyttämään EU:n sähköisen asioinnin direktiivin Directive 2014/55/EU vaatimukset.