Lainsäätäjälle

Lainsäätäjälle mietittävää. Suomi aloitti digitalisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut riittävää suosiota ja kriittistä massaa.

Digitalisaatiossa on kyse tietoliikenteestä ja tiedon käsittelystä - jossa yhteiset käytännöt ja yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Epäyhteensopivat järjestelmät ja keskinäinen kilpailu pienellä väestöllä toimivat lopulta alkuperäistä tarkoitusta vastaan.

Nykytila

Nykytilanne karkeasti ja mihin digitalisaatiohanke ei vastaa täysin:

• fokus on vieläkin tunnistamisessa ja tunnuksissa. Sen pitäisi olla asiointiratkaisujen rakentamisessa.
• digitalisaatiohankkeen lopputulos on palvelukeskeinen joka on ongelmallinen esimerkiksi oikeustoimessa (matemaattinen vs todistus)
• länsimainen yhteiskunta perustuu sopimuksiin joten allekirjoittaminen on keskeistä:
  • allekirjoituksen sähköinen versio on ollut mitättömällä fokuksella ja on sitä nykyvalossa jatkossakin.

Toimenpiteitä

Näistä on varmasti eri näkemyksiä ja siksi olkoot ne omilla sivuillaan:

• Tuomalan toimenpidelista