Ero sivun ”Lainsäätäjälle” versioiden välillä

Kohteesta DigiWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p
p
(18 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
'''Poliitikolle''' mietittävää. Suomi aloitti digitlisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut tarvittavaa suosiota ja kriittistä massaa.  
+
'''Lainsäätäjälle''' mietittävää. Suomi aloitti digitalisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut riittävää suosiota ja kriittistä massaa.
  
 +
Digitalisaatiossa on kyse tietoliikenteestä ja tiedon käsittelystä - jossa yhteiset käytännöt ja yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Epäyhteensopivat järjestelmät ja keskinäinen kilpailu pienellä väestöllä toimivat lopulta alkuperäistä tarkoitusta vastaan.
  
Päättäjien kannattaisi harkita seuraavia digitalisaatiota kiihdyttäviä toimenpiteitä:
+
== Nykytila ==
* henkilövarmenteiden jakamista koko väestölle: oma aktiivisuus ei toimi, nyt niitä on vain puoli miljoonaa 5,4 milj. väestöstä.
+
Nykytilanne karkeasti ja mihin digitalisaatiohanke ei vastaa täysin:
* [[SATU]]-tunnusten automaattista allokointia kaikille
+
* fokus on vieläkin tunnistamisessa ja tunnuksissa. Sen pitäisi olla asiointiratkaisujen rakentamisessa.
* sukupuoleen sidotusta [[HETU]]-tunnisteesta luopumista - kaksi tunnistetta lisää sekavuutta ja sukupuolet vaihtuvat.
+
* digitalisaatiohankkeen lopputulos on palvelukeskeinen joka on ongelmallinen esimerkiksi oikeustoimessa (matemaattinen vs todistus)
* vaatikaa Luottamusverkoston lakiin kaikkien osapuolien tunnusten hyväksyminen pakkona
+
* länsimainen yhteiskunta perustuu sopimuksiin joten [[allekirjoitus|allekirjoittaminen]] on keskeistä:
* avainpalveluiden kontrolli tunnistusvälineestä pois, [[TUPAS|pankkitunnukset ei ole varmenne]], sillä ei voi asioida sähköisesti.
+
** allekirjoituksen sähköinen versio on ollut mitättömällä fokuksella ja on sitä nykyvalossa jatkossakin.
* ihmisten valistusta / tiedottamista / osaamistason nostoa
+
 
** henkilötunnus ei ole salainen vaan yhteydenpitotunnus (yleinen käsitys on päinvastainen)
+
== Toimenpiteitä ==
** perustakaa 24/7 tukipalvelu kuten Virossa [http://id.ee id.ee]] / puh 1777 - omat välineet asiointikuntoon!
+
Näistä on varmasti eri näkemyksiä ja siksi olkoot ne omilla sivuillaan:
* henkilötunnisteiden (HETU, SATU) kieltämistä tunnistamisessa (mm Sonera, American Express)
+
 
* [[Väestörekisterikeskus|väestörekisterikeskuksen]] verovaroista tuotettujen palveluiden maksullisuudesta luopumisesta
+
* [[Lainsäätäjälle/Tuomalan_toimenpidelista|Tuomalan toimenpidelista]]
* allekirjoituksen tiedostomuodon määrittämistä kuten Virossa.
+
 
 +
 
 +
[[Luokka:Lait]]

Versio 22. huhtikuuta 2020 kello 09.42

Lainsäätäjälle mietittävää. Suomi aloitti digitalisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut riittävää suosiota ja kriittistä massaa.

Digitalisaatiossa on kyse tietoliikenteestä ja tiedon käsittelystä - jossa yhteiset käytännöt ja yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Epäyhteensopivat järjestelmät ja keskinäinen kilpailu pienellä väestöllä toimivat lopulta alkuperäistä tarkoitusta vastaan.

Nykytila

Nykytilanne karkeasti ja mihin digitalisaatiohanke ei vastaa täysin:

  • fokus on vieläkin tunnistamisessa ja tunnuksissa. Sen pitäisi olla asiointiratkaisujen rakentamisessa.
  • digitalisaatiohankkeen lopputulos on palvelukeskeinen joka on ongelmallinen esimerkiksi oikeustoimessa (matemaattinen vs todistus)
  • länsimainen yhteiskunta perustuu sopimuksiin joten allekirjoittaminen on keskeistä:
    • allekirjoituksen sähköinen versio on ollut mitättömällä fokuksella ja on sitä nykyvalossa jatkossakin.

Toimenpiteitä

Näistä on varmasti eri näkemyksiä ja siksi olkoot ne omilla sivuillaan: