== Historia ==
Ruotsissa -90 luvulla kehitettiin älykortti ja ohjelmistot joilla kortille tallennettu, henkilöä edustava PKI-varmenne (SWID? SWEID?) pystyttiin kytkemään tietokoneeseen ja sen ohjelmistoihin. Ajatuksena oli, että kortilla tehtäisiin oikeustoimikelpoisia tapahtumia yhteiskunnan eri tietojärjestelmissä tietoverkkoja- ja järjestelmiä hyödytäen, eli kyse oli digitalisaatiosta ensimmäistä kertaa.
Suomessa seurattiin kehitystä kiinnostuneena ja saman toteuttamista alettiin valmistelemaan -90 lopussa silloisessa Ritva Viljasen johtamassa Väestörekisterikeskuksessa.
Koska yleiskäyttöisellä varmenteella pystyy tekemään useita krptografisia operaatiota kuten kahta merkityksellisesti hyvin erilaista tunnistautumista ja allekirjoitusta, silloiset valtion juristit arvioivat, että olisi oikeudellisesti liikaa vaatia keskimääräistä väestön jäsentä olemaan riittävän huolellinen ja erottamaan nämä kaksi eri toimintoa toisistaan. Tällöin syntyi ajatus kahdesta - eri käyttötarkoitukseen tarkoitetusta varmenteesta samalla käyttäjän älykortilla. Varmenteilla olisi omat ja eri mittaiset tunnusluvut jolloin niitä ei pystynyt vahingossa käyttämään väärässä yhteydessä niin helposti. Tai ainakaan allekirjoituksen kiistämisestä tulisi tuomioistuimessa vaikeampaa siihen vedoten. Kaksi eri varmennetta, tunnistamiseen (todentaminen) ja allekirjoittamiseen oli siis Suomen tuoma lisä ruotsalaiseen innovaatioon.
Uusiin henkilökortteihin liittyvä lainsäädäntö, varmennepolitiikat, varmenneinfrastruktuuri ja korttien tuotanto saatiin julkaisukuntoon juuri ennen vuosituhannen vaihtumista, joulukuussa 1999. Uusi sirullinen henkilökortti, jota siihen aikaan kutsuttiin HST-kortiksi (Henkilön Sähköinen Tunnistaminen) julkaistiin Heureka-tiedekeskuksessa. Tapahtumassa sai jättää korttihakemuksen ennen varsinaisen poliisilla tapahtuvan prosessin käynnistämistä.
Sittemmin etelänaapuri [[Viro]] julkaisi oman korttinsa lakeineen pari vuotta myöhemmin 28.1.2002 omilla lisäyksillään.
== Korttityypit ==