Muutokset

'''Sormenjälki ja muste''' olivat ensimmäisiä allekirjoitusvälineitä ennen kuin opittiin kirjoittamaan. Paperilla allekirjoittaminen tapahtuu kynällä sille varatussa kohdassa. Allekirjoitus tehdään paperiin , jonka sisältö ''alle-kirjoitetaan'' sanan varsinaisessa merkityksessä allekirjoittajan henkilön nimellä (näin ei ole esim. yrityksen tapauksessa, yhteisön nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö ei kirjoita kaunokirjoituksella yrityksen nimeä ''Outokumpu Oyj'' - joskus on vain niin sovittu). Kirjoitettua allekirjoitusta, jota voidaan myöhemmin tulkita tarkkaan ja todeta sen tekijä kohtuullisen varmasti eri yksityiskohdista. Maksutapahtuman esimerkissä ennen allekirjoitettiin käsin paperinen shekki, joka oli lupaus maksusuorituksesta.

Oli väline mikä tahansa, '''allekirjoituksen tarkoitus on sitoa sen osapuolet sopimukseen'''. Näin oli ennen ja niin on tulevaisuudessakin. Poikkeuksena tästä on [[avioehto]] , jonka voimaantulo edellyttää sen toimittamista osapuolien ja todistajien allekirjoittamana [[Digivirasto]]on. [[Testamentti|Testamentin]] osalta samankaltaista vaatimusta ei ole.

'''Laki määrittelee''' sähköisen allekirjoituksen aseman yhteiskunnassa - ilman lakia allekirjoituksella ei ole merkitystä. Suomessa [[laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista]] määrittelee käsitteen [[vahva tunnistus]] , joka on oikeustoimikelpoinen allekirjoitus. Lain ensimmäinen versio tuli voimaan vuonna 1999 , kun sähköinen [[henkilökortti]] julkaistiin. Euroopan unionin [[EIDAS]]-direktiivi määrittelee saman luottopalveluiden oikeudellisen aseman kuin Suomen laki, mutta direktiivi kattaa koko yhteisön alueen. Jos sopimuksen ''oikeustoimipaikan lainsäädäntö'' ei tunne käytettyä allekirjoitusvälinettä tai allekirjoitettua muotoa, allekirjoituksella ei ole merkitystä.

Merkintätapa on aina käytössä verkkopalvelussa asioidessa eikä se käytä varmenteita tai niiden salaisia avaimia. Se ei siis ole allekirjoitus eikä sitä saa kutsua sellaiseksi. Tämä ei ole silti estänyt ihmisiä tekemästä järjestelmiä , jotka käyttävät sitä.

Asioijalle tarjotaan käyttöliittymässä toiminto joka ''"allekirjoittaa'' " tapahtuman ja sitoo sen tekijän tapahtumaan. Käyttöliittymän allekirjoituksen aktivointi tarkoittaa asiointitapahtuman merkitsemistä allekirjoitetuksi esimerkiksi tietokantaan. Merkintä ei poikkea muista tiedoista ja sen väärentäminen on hyvin helppoa esimerkiksi tietomurron yhteydessä. Asiointitapahtuman tiedoista ei voida myöskään antaa osapuolille omaa kopiota , jossa olisi allekirjoitus todennettavissa, koska sellaista ei ole olemassa.

Merkinnän oikeudellinen merkitys on epäselvääepäselvä, se edellyttäisi pitkiä todistajalausuntoja palveluntarjoajalta ja toisaalta palveluntarjoaja ei pystyisi aukottomasti todistamaan ettei niitä merkintöjä ole merkitty tehty aiheetta. Kyse on luottamuksesta palveluntarjoajaan ja sen käyttämän järjestelmän tietoturvaan. Merkinnällä ei ole mitään tekemistä allekirjoittamisen kanssa kuten paperille tehtynä on mielletty ja tietojenkäsittelytieteessä ymmärretään. Sen toteuttaminen Siihen nojaaminen on sekoittanut sotkenut väestön käsitystä käsityksen siitä, mitä sähköinen allekirjoittaminen tarkoittaa.

Palveluallekirjoituksessa allekirjoitus tapahtuu [[Allekirjoitus/Tavat|verkkopalvelussa]] kolmannen osapuolen tekemänä ja jossa käyttäjä on ainakin joskus tunnistettu [[Luettelo tunnisteista|jollakin vahvalla tunnistellatunnisteella]]. Niihin pätee pätevät yleensä seuraavaseuraavat seikat:

* allekirjoitus tehdään palveluympäristössä eikä käyttäjän päätelaittessa päätelaitteessa (tietokone, puhelin)

* kaikki allekirjoitukset ovat samalla varmenteella tehtyjä (samalla kynällä) ja sen niiden oheen merkitään sopimusosapuolen nimi tms.* mikään ei estä palvelun tarjoajaa fabrikoimasta väärentämästä allekirjoituksia sopimusosapuolen nimissä tämän tietämättä, koko ratkaisu perustuu luottamukseen