Allekirjoitus
Allekirjoittaminen on tärkeä osa digitalisaatiota. Suuri osa tietojenkäsittelystä on asiakirjojen ja sopimusten käsittelyä joihin osapuolet sitoutuvat allekirjoittamalla ne. Paperilla allekirjoittaminen tapahtuu käsin paperin siihen tarkoitettuun osaan, digitaalisessa versiossa allekirjoitus on matemaattinen, yksisuuntainen operaatio joka voidaan todeta aukottomasti oikeaksi myöhemmin - kenen tahansa toimesta, jopa ulkopuolisen osapuolen (esimerkiksi tuomioistuin).
Sisällysluettelo
Allekirjoitustavat
Suomessa on vakiintunut kaksi tapaa tehdä sähköisiä allekirjoituksia:
- luottamukseen perustuvat allekirjoitukset
- matemaattiset allekirjoitukset, julkisen avaimen (public key) tekniikalla
Luottamukseen perustuvat allekirjoitukset
Luottamukseen perustuvat allekirjoitukset perustuvat palveluun jonka käyttäjä on tunnistettu jollakin vahvalla tunnistella ja jonka ohjelmakoodissa allekirjoittaminen tapahtuu. Sisältö on allekirjoitettu palvelun luotetun tuottajan väittämänä koska yleensä käyttäjän tunnistaminen on tehty tunnisteesta joka ei sisällä varmennetta, sitä ei pystytä toteamaan ulkopuolisen toimesta. Siten teknisesti ottaen kyse ei ole allekirjoituksesta kuten tietotekniikassa termi ymmärretään. Jos käyttäjä on tunnistettu käyttämällä vahvaa tunnistetta, allekirjoituksella on oikeudellinen asema.
Matemaattinen allekirjoitukset
Matemaattiset allekirjoitukset
Kritiikkiä
Käyttäjän oikeusturvan kannalta on tärkeää, että hän tietää ja voi olla varma mitä asiakirjoja allekirjoittaessa ja mihin mahdollisesti sitoutuu. Koska allekirjoitus on kaksivaiheinen (tiivisteen laskenta, allekirjoitus), eikä tiiviste ole selkokielinen - muodostuu riski, että käyttäjä allekirjoittaa muuta sisältöä mitä luulee allekirjoittavansa koska allekirjoitettava tiiviste on vaihtunut jossakin vaiheessa.
Katso myös
Lähteet
