269
muokkausta
Muutokset
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
== Käytännöt ==
Suomen lainsäädäntö ei pakota asiakirjan osapuolia käyttämään sähköistä allekirjoitusta. Lainsäädäntö ei myöskään velvoita vastaanottajaa hyväksymään sähköisesti allekirjoitettua asiakirjaa, ellei kyse ole julkisesta sektorista: tällöin lähettäjä voi vedota [[Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa|lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa]] ja mahdollisesti [[eIDAS]]-asetukseen , joka ottaa paljon kantaa teknisiin yksityiskohtiin. Allekirjoituksen tekijä takaa asiakirjan vastaanottajan oikeuksia.
* Onko Ovatko osapuolet yksityisiä vai julkisia tahoja?
* Millä tai missä allekirjoitus tehdään?
* Mikä on asiakirjan [[Allekirjoitus/Muodot|tekninen muoto]]? [[PDF]]? [[DigiDoc]]?
* Jos osapuoli on yhdistys, onko sähköiset välineet sallittuja sähköisten välineiden käyttö sallittu sen säännöissä?
* Luottavatko kaikki osapuolet valittuun allekirjoitusvälineisiin, tapaan ja muotoon?
* Onko kaikilla osapuolilla valmius [[Validointi|tarkastaa]] allekirjoituksen aitous?
Käytännöt ovat sekavia ja sähköisestä allekirjoituksesta [[Henkilökortti/Asiointipalveluita|kieltäytyminen on yleistä]]. Julkisen sektorin tapauksessa kannattaa selvittää (kysyä vastaanottajalta itseltään) valvova viranomainen ja kannella toiminnasta sinne. Yleensä pelkkä maininta kantelun tekemisestä innostaa tutkimaan allekirjoitusta tarkemmin ja hyväksymään sen.
Luottamusta eri käytäntöihin lisäisi , jos valtio ja kunnat lähettäisivät enemmän allekirjoitettuja asiakirjoja, mutta käytäntö on osoittanut julkisen sektorin olevan yksi jarruttajista vaikka se näin toimiminen on lain vastaistalainvastaista.
== Kritiikkiä ==
