Muutokset

'''Vastaamo''' tarkoittaa tietotekniikka-alan piireissä Psykoterapiakeskus Vastaamo -yritykseen kohdistunutta tietomurtoa , jossa varastettiin terapiakeskuksen asiakkaiden yli 33 000 asiakkaan henkilökohtaisia tietoja. Yritystä kiristettiin maksamaan 450 000 euroa bitcoineina , jotta tietoja ei vuodettaisi julkisuuteen. Myöhemmin tietoja ilmestyi Tor-verkkoon.

Tietomurtojen ja -varkauksien estäminen on hankalaa jos tietoja tallennetaan järjestelmissä joissa voi asioida kellon ympäri läpi vuoden. Verkkosivustoja ja niiden ohjelmistoja kehitetään jatkuvasti käyttäjien sekä palvelun tarjoajien vaatimuksesta ja ne ovat usein räätälöityjä, tapauskohtaisesti palvelukohtaisesti ohjelmoituja ympäristöjä joiden rakennuskomponentit ovat yleisesti käytettyjäja joissa on käytetty avoimen lähdekoodin komponentteja. Eli ne Tästä on seurannut, että palvelu on usein tehty rajoitetuilla resursseilla ja osista , joiden tietoturvaviat ovat yleisesti tunnettuja sekä . Lisäksi uusien haavoittuvuuksien etsimiseen ja niiden korjaamiseen on korkea motivaatio.

Tästä voidaan Voidaan vetää johtopäätös, että verkkopalveluiden tietomurtoa verkkopalvelun tietomurron mahdollisuutta ei voida ikinä voi sulkea täysin pois kaikista vaihtoehdoista. Siihen on parempi varautua, siitäkin huolimatta että samalla kun sitä pyritään estämään käytettävissä olevin mahdollisuuksin. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi:* palvelussa tallennetaan vain asioinnille välttämättömät tiedot* arkaluontoiset tiedot suojataan salaamalla Jos potilaalle tarjotaan mahdollisuus hoitaa asioitaan (varata asiointiaikaa tms.) julkisessa verkossa kuten nykynormi on, jotain arkaluonteisia tietoja hänestä joudutaan käsittelemään myös Internet-palvelua tuottavassa ympäristössä ja sen palvelimissa.

Tämä on nykyään yleisin suojaustapa jolla rajoitetaan vahinkoa, mutta se ei vähennä tietomurron ja -varkauden riskiä. Suomessa pelkkä [[HETU|henkilötunnus]] mahdollistaa [[Identiteettivarkaus|identiteettirikoksen]] ja sitä käytetään henkilön avaimena. Jos Vastaamon varastetuissa tiedoissa oli myös potilaskertomuksia , joita ei yleensä anneta potilaille potilaalle itselleen - , siitä voidaan päätellä:, että* joko murto kohdistui sisäisiä tietoja säilyttävään palvelimeen , jossa on ollut kaikki tiedot

Psykoterapiaa saavalla potilaalla on oikeus saada omat potilaskertomuksensa erikseen pyydettäessä, mutta käytännössä niiden pyytäminen on harvinaista. Osia siitä on voi olla nähtävissä [https://kansalainen.kanta.fi/ Kanta-palvelussa], mutta ei koko potilaskertomus. Tästä voidaan päätellä, että niitä ei ole ollut verkkoasioinnissa tarjolla muutaman klikkauksen päässä vaan tiedot ovat olleet murretussa palvelimessa, eikä niitä ole tarkoitettu jokaiselle verkossa asioivalle potilaalle.

Jos tallennuspalvelin on ollut yhteydessä Internet-verkkoon palveluita tarjoaviin järjestelmiin, voi todeta ratkaisun olleen alan normien vastainen , koska verkkopalveluiden murtaminen altistaisi tiedot tunkeutujalle. Pahin vaihtoehto kaikista, eli sisäisten tietojen tallentaminen Internet-palveluympäristöön, oletussalasanojen käyttö ja palomuurisuojausten puttuminen puuttuminen ovat myös olleet spekulaatioissa esillä.

[[Tiedosto:Vastaamo.digivirasto-2020-10-26.mp4|right|thumb|Digiviraston ''johtava eritysasiantuntija'' kertoo Ylen [https://yle.fi/uutiset/3-11610288 haastattelussa], että varastetut tiedot olisi pitänyt salata. Jostain syystä erityisasiantuntija jättää kertomatta, että hänen '''oma työnantajansa on 22 vuotta tuottanut henkilökorttien salausavaimia jolla , joiden käytöllä Vastaamon rikos olisi voitu estää''', mutta jätti kertomatta siitäja vastaavat tapaukset tulevaisuudessa voitaisiin estää.]]Jos potilaalle tarjotaan mahdollisuus hoitaa asioitaan (varata asiointiaikaa tms) sähköisesti, julkisessa verkossa kuten nykynormi on, jotain arkaluonteisia tietoja hänestä joudutaan käsittelemään myös Internet-palvelua tuottavassa ympäristössä ja sen palvelimissa.

Salaamisessa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa:* tietojen salaaminen ja salauksen purkaminen palvelussa ennen käyttäjälle näyttämistä* tietojen salaaminen ja toimittaminen salattuna käyttäjälle asti Tietomurron yhteydessä ensimmäinen vaihtoehto ei todennäköisesti suojaa koska rikollinen voi purkaa salauksen ja varastaa tiedot. Tällöin ainoaksi suojaustoimeksi jää tietojen [[salaaminen]] tallentamisen ja siirron ajaksi, sekä tarjota potilaalle mahdollisuus salauksen purkamiseen ja tietojen käyttöön.

* varmennehakemiston , josta kuka tahansa voi hakea vastaanottajan salausavaimen käyttöönsä. * sovittavasopimuksen siitä, miten ja missä muodossa salaus salakirjoitettu aineisto tallennetaan.

Suomessa on ollut olemassa tarvittavat salausavaimet jokaisella, yli miljoonalla henkilökortilla on tarvittavat salausvaimet olleet olemassa jo vuoden 2000 alusta ja ne . Salauksessa käytetty avainparin julkinen osa on myös saatavilla Digiviraston varmennehakemistosta. Ainoa puuttuva osa on yhteisen salausmuodon sopiminen.

Virossa vastaavaan käytetään DigiDoc[[qDigiDoc]]-ohjelmaa , jossa on henkilökorteilla toimiva salaustoiminto ja tallennusmuoto. Ohjelma on avointa lähdekoodia, eli sen käyttöönotto ei maksaisi sen osalta sinänsä mitään. Toki [https://github.com/open-eid/DigiDoc4-Client/tree/master/client/translations käyttöliittymän käännösten] ja käyttöohjeiden tuottaminen suomeksi ja ruotsiksi olisi välttämätöntä, jotta ohjelmaa voitaisiin virallisesti käyttää Suomessa.

Jotta Vastaamon rikosta ei olisi tapahtunuttai sen vaikutukset olisivat olleet pienemmät, salausratkaisu olisi pitänyt ottaa käyttöön vuosia sitten ja totuttaa väestö käyttämään sitä. Sitä on myös yritetty. Yksittäiset suomalaiset ovat yrittäneet käyttää virolaista DigiDoc-ohjelmaa asioinnissa viranomaisasioinnissa ja jotkut jopa vääntävät asiasta hallinto-oikeden oikeuden prosesseissa kun julkinen sektori yrittää estää sen käytön EU:n [[eIDAS|eIDAS-asetuksen ]] vastaisesti. Ei siis ihme, että Digiviraston erityisasiantuntija vaikenee siitä täysin vaikka kertoo, että salaus olisi estänyt rikoksen.