Lainsäätäjälle

Lainsäätäjälle mietittävää. Suomi aloitti digitalisaation vuonna 1999 ensimmäisenä(?) maailmassa. Alun jälkeen kehitys pysähtyi täysin. Moni asia jätettiin markkinavoimien vastuulle, mutta yksikään hanke ei saavuttanut riittävää suosiota ja kriittistä massaa.

Digitalisaatiossa on kyse tietoliikenteestä ja tiedon käsittelystä - jossa yhteiset käytännöt ja yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Epäyhteensopivat järjestelmät ja keskinäinen kilpailu pienellä väestöllä toimivat lopulta alkuperäistä tarkoitusta vastaan.

Nykytilanne karkeasti ja mihin digitalisaatiohanke ei vastaa täysin:

• fokus on vieläkin tunnistamisessa ja tunnuksissa. Sen pitäisi olla asiointiratkaisujen rakentamisessa.
• digitalisaatiohankkeen lopputulos on palvelukeskeinen joka on ongelmallinen esim oikeuskäytännössä
• länsimainen yhteiskunta perustuu sopimuksiin joissa allekirjoitus on tärkeä:
  • allekirjoituksen sähköinen versio on ollut mitättömällä fokuksella ja on sitä nykyvalossa jatkossakin.

Päättäjien kannattaisi harkita seuraavia digitalisaatiota kiihdyttäviä konkreettisia toimenpiteitä:

• henkilövarmenteiden jakamista koko väestölle: oma aktiivisuus ei toimi, nyt niitä on vain puoli miljoonaa 6,7 miljoonasta (5,4 väestö + 1,3 miljoonaa ulkosuomalaista).
• SATU-tunnusten automaattista allokointia kaikille
• sukupuoleen sidotusta HETU-tunnisteesta luopumista - kaksi tunnistetta lisää sekavuutta ja sukupuolet vaihtuvat.
• säätäkää Luottamusverkoston lakiin kaikkien osapuolien tunnusten hyväksyminen pakkona
• avainpalveluiden kontrolli tunnistusvälineestä pois, pankkitunnukset ei ole varmenne, eikä sillä voi asioida sähköisesti.
• ihmisten valistusta / tiedottamista / osaamistason nostoa
  • henkilötunnus ei ole salainen vaan yhteydenpitotunnus (yleinen käsitys on päinvastainen)
  • 24/7 tukipalvelun perustamista kuten Virossa id.ee] / puh 1777 - omat välineet asiointikuntoon!
• henkilötunnisteiden (HETU, SATU) kieltämistä tunnistamisessa (mm Sonera, American Express)
• väestörekisterikeskuksen verovaroista tuotettujen palveluiden maksullisuudesta luopumisesta
• allekirjoituksen tiedostomuodon määrittämistä kuten Virossa.
• kansallisen tason kustannussäästöjä tapahtuu myös yksityisellä sektorilla. Palvelukeskeinen arkkitehtuuri vähentää sen mahdollisuuksia