'''SATU''' (''sähköinen asiointitunnus'') on toinen, joulukuussa 1999 käyttöönotettu henkilöä yksilöivä tunnus Suomessa. Jokaisella jonka tiedot ovat [[VTJ|väestötietojärjestelmässä]] on myös SATU-tunnus (''ilmeisesti vasta sen aktivoinnin jälkeen, mitä se tarkoittaakin'')<ref name='hetu-lakiluonnos-202201p65b'/>, mutta se paljastuu vasta kun henkilö saa ensimmäisen sähköisen henkilötunnisteen joka sisältää sellaisen. Tästä johtuen jokainen suomalainen ei tiedä omaa SATU-tunnustaan koska mikään henkilötunniste ei ole pakollinen.
SATU-tunnus selviää [[Henkilökortti|henkilökortin]] ja matkaviestimissä käytetystä [[Mobiilivarmenne|mobiilivarmenteen]] mukana saaduista papereista. Jos paperit eivät ole käytettävissä, henkilökortin [[DigiSign Client]] ohjelmalla sen voi lukea lukijassa olevan kortin tiedoista, joskin se on kohtuuttoman hankalaa normaalille käyttäjälle.
SATU on kahdeksanmerkkinen kokonaisluku joka loppuu [[tarkistussumma|tarkistussummaan]]. Ensimmäinen merkki ei voi olla 0 tai 9, eri tunnuksia voi siten olla 80 miljoonaa kappaletta<ref name='hetu-lakiluonnos-202201p65a'/>. Tarkistussumma lasketaan samalla tavalla kuin [[HETU|HETU:ssakin]]. Tunnukseen ei ole koodattu henkilön tietoja kuten syntymäaikaa tai sukupuolta. Tunnuksen käyttöönottovaihessa kokonaislukua kasvatettiin myöntämisjärjestyksessä, nykyään käytännöstä on luovutttu ja numerosta ei voi päätellä sitäkään.
Ensimmäinen SATU-tunnus, numero yksi - myönnettiin tunnuksen käyttöönottovaiheessa pääministerinä olleelle '''Paavo Lipposelle''' (10000001N). Lipposen tunniste on sittemmin vanhentunut, mutta hänen tunnus numero yksi säilyy ikuisesti, kuoleman jälkeenkin.
SATU-tunnus löytyy [[Henkilökortti|henkilökortista]] ja matkaviestimissä käytetystä [[Mobiilivarmenne|mobiilivarmenteesta]].
Tunnuksen etu on sen ehdoton yksilöinti. Jos palvelu joka käyttää SATU-tunnuksia sulkee tai rajoittaa henkilöä palvelustaan, toimenpide on ehdoton koska uutta tunnusta on mahdoton saada - toisin kuin esimerkiksi kaupallisten [[Varmentaja|varmentajien]] tunnuksia.