'''SATU''' (''sähköinen asiointitunnus'') on toinen, joulukuussa 1999 käyttöönotettu henkilöä yksilöivä tunnus Suomessa. Jokaisella jonka tiedot ovat [[VTJ|väestötietojärjestelmässä]] on myös SATU-tunnus (''ilmeisesti vasta sen aktivoinnin jälkeen, mitä se tarkoittaakin'')<ref name='hetu-lakiluonnos-202201p65b'/>, mutta se paljastuu vasta kun henkilö saa ensimmäisen sähköisen henkilötunnisteen joka sisältää sellaisen. Tästä johtuen jokainen suomalainen ei tiedä omaa SATU-tunnustaan koska mikään henkilötunniste ei ole pakollinen.
SATU-tunnus selviää * [[Henkilökortti|henkilökortin]] ja matkaviestimissä käytetystä [[Mobiilivarmenne|mobiilivarmenteen]] mukana saaduista papereista. Jos paperit eivät ole käytettävissä, henkilökortin * [[DigiSign Client|DigiSign]] ohjelmalla sen voi lukea -ohjelmasta lukijassa olevan kortin henkilökortin tiedoista, joskin se on kohtuuttoman hankalaa normaalille käyttäjälle.* [[suomi.fi]] portaalin [https://www.suomi.fi/omat-tiedot/henkilotiedot Omat tiedot]] sivulta
SATU on kahdeksanmerkkinen kokonaisluku joka loppuu [[tarkistussumma|tarkistussummaan]]. Ensimmäinen merkki ei voi olla 0 tai 9, eri tunnuksia voi siten olla 80 miljoonaa kappaletta<ref name='hetu-lakiluonnos-202201p65a'/>. Tarkistussumma lasketaan samalla tavalla kuin [[HETU|HETU:ssakin]]. Tunnukseen ei ole koodattu henkilön tietoja kuten syntymäaikaa tai sukupuolta. Tunnuksen käyttöönottovaihessa kokonaislukua kasvatettiin myöntämisjärjestyksessä, nykyään käytännöstä on luovutttu ja numerosta ei voi päätellä sitäkään.