Hiekkaa

Hiekka rattaissa vaikeuttaa digitalisaation etenemistä. Suomessa on toimijoita jotka eivät ole vastuualueellaan pelkästään passiivisia, vaan tekevät aktiivisia toimia digitalisaation estämiseksi eri tavoilla. Lista saattaa olla epätäydellinen.

---

• 90-luvulla joku Suomessa herää ruotsalaisten tutkimustuloksiin ja aloittaa koko digitalisaation, valmista saadaan 1999 joulukuuksi kun järjestelmä otetaan käyttöön.

• Suomalaiset lainoppineet keksivät erottaa tunnistamisen ja allekirjoittamisen toisistaan tekniikalla. Myöhemmin ajatus leviää ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Luodaan DigiSign Client ohjelma jolla nimensä mukaisesti voisi allekirjoittaa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista ensimmäiseen kahteenkymmeneen vuoteen koska asioista päättävien mielestä allekirjoituksella ei tee mitään.

• Henkilötunnus ei ole lainsäädännön mukaan salainen, mutta julkinen sektori toimii jatkuvasti kuin se olisi salainen ja uusia lakeja säädetään nojaten sen salaisuuteen. Sitä käytetään henkilön tunnistamiseen, vaikka jokainen kaupan kassa tietää sen.

• Ritva Viljasen johtama Väestörekisterikeskus keksi SATU-tunnuksen, jolla ei tee mitään, koska koko väestö tietää vain ja ainoastaan HETUn - jota ei voi käyttää koska se on salainen.

• Väestörekisterikeskus teki henkilökorteista vapaaehtoisia ja eritteli eri roolit eri korttityyppeihin, jotka ovat keskenään epäyhteensopivia asioinnissa. Näin saatiin minimoitua potentiaaliset käyttäjät. Kuluneen yli kahdenkymmenen vuoden aikana palveluntarjoajat eivät ole halunneet tukea varmenteita palveluissaan niiden käyttäjien vähäisen määrän takia. Mikään ei estäisi sisällyttämästä kaikkia sähköisiä varmenteita yhteen korttiin, mutta näin ei ole tehty.

• Suurimmat pankit hiekoittavat aktiivisesti eivätkä laske turvallisimmalla välineellä, henkilökortilla verkkopankkiinsa. Verkkorikosten määrä kasvaa huimaa vauhtia, mutta pankit keskittyvät kertomaan niistä niiden estämisen sijasta koska heillä on omat taloudelliset intressit tunnistamisessa.

• Henkilökortti on alunperin tarkoitettu allekirjoittamiseen, mutta valtio ei tuottanut OCSP-palvelua josta saadaan vastaus allekirjoitusvälineen tilasta osaksi lopullista allekirjoitusta. Sitä ei kuulemma tarvinnut koska Sulkulista oli jo olemassa - vaikka se ei ole sama asia. Sulkulistaa ei voi liittää osaksi allekirjoitusta.

• Digiviraston SATU-HETU-kyselypalvelu on maksullinen palvelu, jotta sähköisen asiointipalvelun käyttäjän HETUn selvittäminen olisi mahdollisimman hankalaa suurimmalle osalle yhteisöjä.

• Viestintävirasto (nykyään Traficomin Kyberturvallisuuskeskus) poistaa jossain vaiheessa SATU-tunnukset yhteystiedoistaan jotta salattujen viestien lähettäminen olisi hankalampaa. Samoihin aikoihin kaikki maininnat kansalaisvarmenteesta jolla tietoja olisi voinut suojata ja allekirjoittaa esimerkiksi Vastaamon tapauksessa, katoavat viraston ohjesivuilta. Eletään jo aikaa kun kansalaisvarmenne on poliittisesti tapettu jossakin ja siitä on ilmeisesti käsketty vaieta. Kysyttäessä asiasta Kyberturvallisuuskeskuksesta, virkamies vastaa "en tiedä saanko kertoa".

• Kansalainen ei voi salata sähköpostia, koska Digivirasto rikkoi LDAP-hakemistonsa, koska "ei sitä kukaan käytä". Ei rikkinäistä palvelua voi käyttää vaikka on yritetty. Viranomaisilla se toimii. Malliesimerkki, että verovaroista rakennetaan tietoturvaa ja toimintaa tehostavaa digitalisaatiota vain julkiselle sektorille, ei koko väestölle joka sen veroillaan maksaa.

• Valtiovarainministeriö harkitsi pystyttävänsä aikaleimapalvelun, jota tarvitaan allekirjoituksia tehtäessä, mutta luopui ajatuksesta koska "ei kukaan sitä tarvitse". Toden totta, kukaan ei ole allekirjoittanut käyttäen aikaleimapalvelinta kun sitä ei ole.

• Kokoomuksen ministerin nimittämä Digiviraston pääjohtaja ehdottaa koko henkilökortti-infrastruktuuurin tuhoamista, samoihin aikoihin kun Euroopan Unionin komissio pakottaa koko muun Euroopan niiden käyttöön eIDAS-asetuksella.

• eIDAS-aikana avaintoimijoiden pitkään kestänyt allekirjoittamisen roolin vähättely ja julkisen sektorin palveluarkkitehtuuriin panostaminen on johtanut tilanteeseen, että yksilöt ja edustamansa roolit toimivat asioidessaan eIDAS-asetuksen mukaisesti, mutta julkinen sektori jatkuvasti estää asetuksen mukaista asiointia kiistäen sen sitovuuden. Tämä on johtanut lukuisiin kanteluihin Oikeusasiamiehelle ja Hallinto-oikeuteen.

• eIDAS-asetuksen tullessa voimaan, Digivirasto jätti notifioimatta kaikki suomalaiset allekirjoitusvälineet asetuksen siirtymäkauden aikana ja käytännössä mitätöi ne EU:n sisällä tapahtuvassa asioinnissa. Tätä ennen suomalainen sähköinen allekirjoitus kävi esimerkiksi Virossa, mutta ei enää notifioimatta jättämisen jälkeen.

• Digiviraston HETU-uudistuksen työryhmä uusii SATU-hiekan keksimällä EU Lompakkoon yksilöintitunnuksen joka käytännössä rikkoo EU:n eIDAS-asetuksen QWAC-tunnistamisen valtavalta osalta palveluntarjoajia (pk-yritykset, järjestösektori). Uusimisen perusteena on SATUn 80 miljoonan mahdollisen tunnuksen tunnusavaruuden loppuminen mistä ei ole mitään näyttöä. Toiseksi syyksi kerrotaan, että sen käyttö on vakiintunut juuri tähän tarkoitukseen (?). Tilalle tarvitaan 10 miljardia tunnusta (10 000 000 000, miljardia - ei miljoonaa. Suomen väestö on noin 5,5 miljoonaa). Mutta jatkossa asioija saattaa esiintyä SATUlla tai yksilöintitunnuksella ja se käytännössä sulkee pienet palvelutarjoajat ulos turvallisesta tunnistamisesta ja allekirjoitttamisesta. Herää epäilys, että HETU-työryhmä ei joko ymmärrä eIDAS-QWAC:ta ollenkaan tai toiminta on tarkoituksellista. Joka tapauksessa se täyttää ns viimeisen naulan tunnusmerkistön.