Henkilökortti

Nykyiset myönnettävät SetCos 5.5.1(?) kortit ovat aiempia huomattavan sinisempiä yleisväritykseltään.

Henkilökortti on toinen lakisääteisistä henkilötunnisteista passin lisäksi. Kortti toimii sekä fyysisenä tunnisteena että ainoana virkavastuulla tuotettuna digitaalisena tunniste- ja allekirjoitusvälineenä sähköisessä asioinnissa.

Sen etupuolella on henkilön koko nimi, sukupuoli, kortin numero, syntymäaika ja henkilötunnuksen osat, kuva, analoginen allekirjoitus, myöntämispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä. Kortin takana on samoja tietoja koneluettavassa muodossa.

Henkilökortti on ainoa ensimmäisen asteen tunniste, joka myönnetään maassa oleskelevalle väestölle tai Suomen kansalaiselle ja sellaisena ainoa jolla voi tunnistautua verkossa sekä laillisesti allekirjoittaa sähköisesti minkä tahansa tekstin tai tiedoston. Ennen vuoden 2019 ajokorttia koskevan lakimuutoksen voimaantuloa aktiivisia henkilökortteja oli yli puoli miljoonaa kappaletta. Lakimuutos aiheutti korttien anomisruuhkan (191 000 kpl 2017, 256 000 kpl 2018, 241 000 kpl H1/2019) ja voidaan arvioida, että kortteja on mahdollisesti aktiivisena noin miljoona kappaletta joista osa on yli kahden miljoonan ulkosuomalaisen hallussa. Vuoden 2020 alussa alkanut COVID-19-pandemia pysäytti korttien anomisen.

Sirullisten, kaksivaiheisten tunnistuskorttien (MFA, Multi-factor authentication) jakelu aloitettiin 1.12.1999. Kortin anominen on vapaaehtoista ja voimassaolevien korttien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, mihin osaltaan vaikutti 1.9.2006^{Lähde puuttuu} jakeluun tulleiden korttien aiempaa pidempi viiden vuoden voimassaoloaika..

Kortin sirun sisältämiltä varmenteilta voidaan myös lukea ohjelmallisesti henkilön etu- ja sukunimi, sähköinen asiointitunnus sekä varmenteiden voimassaoloaika. Varmenteiden päätyminen sulkulistalle ei estä kortin käyttöä fyysisenä tunnisteena tai matkustusasiakirjana.

Vuonna 2017 ja myöhemmin myönnetyissä korteissa on etälukuominaisuus joka mahdollistaa kortin käytön ilman kontaktillista älykortinlukijaa jos lukevassa tietokoneessa, mobiililaitteessa tms. on NFC-tuki sisäänrakennettuna tai ulkoinen NFC-lisälaite. Allekirjoituksia (PIN2-tunnuslukua käyttävää varmennetta) ei voi tehdä NFC-yhteydellä "turvallisuussyistä", se vaatii edelleen kontaktillisen lukulaitteen. Mobiililaitteissa NFC-ominaisuus on käytettävissä toistaiseksi ainoastaan Google/Android-alustalla ja vaatii erillisen SCS-ohjelmiston asentamisen mobiililaitteeseen.

Kansalaisen kortti on virallinen matkustusasiakirja, jolla voi matkustaa Schengen-alueella.

Historia

Henkilökortin käytöllä tunnistamisessa on pitkä historia. Kuvassa sillä tehtiin pääsynvalvontaa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin 15.11.1945.

Ruotsissa aloitettiin maaliskuussa 1995 SEIS-projekti (Secured Electronic Information in Society) jossa kehitettiin älykortti ja ohjelmistot, joilla kortille tallennettu, henkilöä edustava PKI-varmenne pystyttiin kytkemään tietokoneeseen ja sen ohjelmistoihin. Samoihin aikoihin oli nähty julkisen verkon leviäminen ja ymmärrettiin henkilön todentamisen ja digitaalisten allekirjoitusten olevan ehdoton vaatimus monenvälisen asioinnin toteutumiseksi verkkottuneessa taloudessa ja yhteiskunnassa.

Suomessa seurattiin kehitystä kiinnostuneena ja saman toteuttamista alettiin valmistelemaan 1990-luvun lopussa silloisessa Ritva Viljasen johtamassa Väestörekisterikeskuksessa.

Koska yleiskäyttöisellä varmenteella pystyy tekemään useita kryptografisia operaatiota kuten kahta merkityksellisesti hyvin erilaista tunnistautumista ja allekirjoitusta, silloiset valtion juristit arvioivat, että olisi oikeudellisesti liikaa vaatia keskimääräistä väestön jäsentä olemaan riittävän huolellinen ja erottamaan nämä kaksi eri toimintoa toisistaan. Tällöin syntyi ajatus kahdesta - eri käyttötarkoitukseen tarkoitetusta varmenteesta samalla käyttäjän älykortilla. Varmenteilla olisi omat ja erimittaiset tunnusluvut, jolloin niitä ei pystyisi vahingossa käyttämään väärässä yhteydessä niin helposti. Tai ainakaan allekirjoituksen kiistämisestä tulisi tuomioistuimessa vaikeampaa siihen vedoten. Kaksi eri varmennetta, yksi tunnistamiseen (todentamiseen) ja toinen allekirjoittamiseen, oli siis Suomen tuoma lisä ruotsalaiseen innovaatioon.

Uusiin henkilökortteihin liittyvä lainsäädäntö, varmennepolitiikat, varmenneinfrastruktuuri ja korttien tuotanto saatiin julkaisukuntoon juuri ennen vuosituhannen vaihtumista, joulukuussa 1999. Uusi sirullinen henkilökortti, jota siihen aikaan kutsuttiin HST-kortiksi (Henkilön Sähköinen Tunnistaminen) julkaistiin Heureka-tiedekeskuksessa. Tapahtumassa sai jättää korttihakemuksen ennen varsinaisen poliisilla tapahtuvan prosessin käynnistämistä. Kortista tuli vapaaehtoinen, ja henkilöstä ei verkossa asioidessa ilmennyt henkilötunnus vaan sukupuoleton numero, sähköinen asiointitunnus, joka ei ollut vielä missään muussa käytössä.

Pari vuotta myöhemmin, 28.1.2002, etelänaapurimme Viro julkaisi oman varmenneinfrastruktuurinsa kortteineen ja lakeineen Suomesta kopioiden ja suomalaisten virheistä oppineena. Virossa ymmärrettiin, ettei palveluita voi tarjota vain innokkaimmille harvoille, joten päätettiin digitalisaation koskevan koko väestöä ja siten kortin hankkimisesta tuli pakollista kaikille kansalaisille.

Erä virheellisiä kortteja

• Elokuun 2. päivästä 2021 eteenpäin valmistettiin vanhanmallisia kortteja joista puuttui EU-Trustmark-tunnus. Vika huomattiin joulukuun lopussa. Virheelliset kortit tulee uusia omalla poliisilaitoksella.

Korttityypit

Valtio on myöntänyt useita erityyppisiä henkilökortteja ja niistä on aktiivisena tällä hetkellä kaksi eri sukupolvea: Ensimmäinen, G3.1 ja toinen, G3.2 joka on laskettu liikkeelle vuonna 2017:

• kansalaisen henkilökortti (myönnetään myös ei-kansalaiselle)
• organisaatiokortit
• terveydenhuollon henkilökortit
• alaikäisen vain fyysiset kortit
• äänestyskortti
• rajoitettu kortti (vasta suunnitteilla)

Kansalaisen kortti

Täysi-ikäisen aikuisen henkilökortti on yleisin korttityypeistä.

Organisaatiokortti

• https://dvv.fi/organisaatiokortit

Terveydenhuollon kortti

Organisaatio- ja terveydenhuollon kortit poikkeavat kansalaisen kortista varmenteen suhteen jossa on työpaikan sähköpostiosoite joka mahdollistaa allekirjoitusten ja salausten käytön sähköpostissa. Monella kortin haltijalla ei ole välttämättä normaalia henkilökorttia ollenkaan.

Kortit toimivat myös suoraan työpaikan Microsoftin toimialueeseen kirjautumisessa. Kirjautuminen on kyseisten korttien yleisimpiä käyttökohteita, jonka lisäksi niitä käytetään eri SSO-istunnoissa ja etäyhteyksissä.

Henkilökortista poiketen kortilla ei ole henkilön SATU-tunnusta vaan Valviran Terhikki- tai Suosikki-rekisteristä peräisin oleva rekisteröintinumero.

Alaikäisen kortti

Poliisi voi myöntää kortin myös alaikäiselle 15 vuotta täyttäneelle huoltajan suostumuksesta varmenteiden kanssa tai ilman suostumusta korttina jota ei voi käyttää matkustusasiakirjana eikä sähköisessä asioinnissa (ilman varmenteita)

Äänestyskortti

Poliisi voi myöntää ilmaisen, kertakäyttöisen henkilökortin äänestämistä varten. Siihen tarvittavat valokuvat on hankittava itse.

Rajoitettu kortti

Lehtitietojen mukaan Sisäministeriö valmistelisi rajoitettua henkilökorttia, johon ei kuuluisi matkustusoikeutta. Se mahdollistaisi tavallisen henkilökortin eväämisen henkilöltä, jota epäillään vakavasta selvittämättömästä rikoksesta tai jolla on suorittamatta hänelle tuomittu rangaistus kuten esimerkiksi odottamassa passitus vankilaan tai hänen edellytetään pysyvän Suomessa asevelvollisuuden suorittamista varten. Tiedoista ei käy ilmi, olisiko kortissa normaalit henkilövarmenteet ja kävisikö niistä jotenkin ilmi henkilökortin tyyppi.

Voimassaoloaika

Korttien nykyistä viiden vuoden voimassaoloaikaa kritisoidaan paljon. Sen taustalla on laadulliset tekijät jotka perustuvat matemaattisten varmenteiden avaimien pituuksiin. Tietokoneiden laskentatehon kasvaessa avaimien murtaminen ns väsytyshyökkäyksellä (Brute force attack) muuttuu helpommaksi vuosien kuluessa. Jos avaimia ei uusittaisi pidemmiksi, palveluiden tunnistaminen ja korteilla tehtyjen allekirjoitusten luotettavuus heikkenisi. Korttien elektroniikan ominaisuuksissa tapahtuu myös kehitystä, näkyvin viimeaikaista muutoksista on NFC-tuki.

Korttien avaimet voisi uusia myös etänä kuten Virossa tehdään. Suomen DigiSign Client ohjelma ei tue sitä koska valtio on tulkinnut sen olevan liian hankala operaatio ihmisten itsensä tehtäväksi.

Tunnusluvut

Kortin varmenteita suojaa kaksi eri tunnuslukua. Esimmäinen on tarkoitettu tunnistamiseen ja salaamiseen, toinen allekirjoittamiseen.

Aiemmin tunnusluvut tulivat omassa kuoressaan vastaanottajalle, nykyään lähetetään vain aktivointitunnus joka on sama kuin kaikkien tuntema PUK-koodi jolla tunnusluvut pitää asettaa itse DigiSign Client -ohjelmalla. Verkkokirjoitteluissa näkee väitettä, että kortin tunnusluvut olisivat joskus olleet kiinteitä, mutta näin suomalaisissa korteissa ei ole ikinä ollut.

Turvallisuus

Henkilökortin käyttö verkkopankissa poistaisi huijausviestien vaaran täysin.

Turvallisuus perustuu kolmeen perustekijään

• salaisiin tunnuslukuihin (something you know)
• fyysiseen korttiin (something you have)
• biometriseen valokuvaan (something you are)

sekä kortin fyysisiin ja sähköisiin turvatekijöihin väärentämisen estämiseksi .

• painettu allekirjoitus
• hologrammi (jossa HETUn alku)
• valokuva muovi-ikkunassa
• UV-valolle herkät osat
• OVD-kalvo ja sen mikrotekstit
• 3D-laserkuva
• mikrotekstiä
• erikoispainovärit
• 2048-bittinen RSA-varmenne
• SHA1-tiiviste

Riippumatta siitä, käyttääkö korttia fyysisenä vai sähköisenä tunnisteena, käytössä on aina kaksi tekijää (MFA, Monen tekijän tunnistusväline).

Fyysisestä kortista tarkastetaan henkilön kuva ja kortin fyysiset turvaominaisuudet kuten hologrammi.

Sähköisessä käytössä käyttäjän täytyy tietää salaiset tunnusluvut ja kortin tulee olla kiinni kortinlukijassa.

Varmenteet on luotu kortilla eikä niitä saa sieltä ulos ulkopuolinen taho, kortin haltija, poliisi eikä edes kortin myöntänyt Väestörekisterikeskus. Edellä olevien yhdistelmä käytännössä estää verkossa jatkuvasti ilmenevän kertakäyttöisten salasanojen (OTP, one time password) kalastelun - koska onnistuakseen myös fyysinen kortti pitäisi lähettää ulkomaille. Tunnuslukujen kalastelulla tehdyt petokset on ongelma jonka maksaja on lopulta pankin asiakas.

Kritiikki

• Kortin hankinta päätettiin aikanaan jättää kansalaisen vastuulle eikä se käy moneen palveluun korttien vähäisen määrän vuoksi.
• Korttia on kritisoitu kalliiksi suhteessa sen voimassoloaikaan, jota on sittemmin pidennetty viiteen vuoteen joka on sama kuin passilla.
• Kortin vaatimaa lukijalaitetta on kritisoitu hankalaksi.
• Moni on jättänyt kortin hankkimatta perustellen, että sillä ei tee mitään.
• Kortin pinnalla ei ole HETU-tunnusta selkeästi kirjoitettuna.
• Kortin pinnalla ei ole SATU-tunnusta ollenkaan, se selviää vain kortin papereista tai sähköisesti lukemalla.
• Kortilla oleva SATU-tunnus on hankala palveluntarjoajan kannalta ja HETU-kyselyt VRK:lta ovat maksullisia, vaativat erillisen sopimuksen.
• Valtionvarainministeriön työryhmä esitti kesäkuussa 2009 varmennepalvelun alasajoa vähäisen käytön ja kustannusten (2,2 miljoonaa euroa v. 2008) takia

Versiot

G1.1 SetCOS 4.3.1

Ominaisuudet:

• Julkaistu: 1.12.1999
• Hinta: 130 markkaa
• Voimassaoloaika: 3 vuotta
• Elinkaari: 1.12.1999 - 31.12.2002

SetCOS 5.1.0

Ominaisuudet:

• Myöntämisjakso: 2005-06
• Elinkaari:
• Hinta: 50 €
• Voimassaoloaika: 5 vuotta

G2.2

Ominaisuudet:

• Myöntämisjakso: 2014-2016
• Voimassaoloaika: 5 vuotta
• Elinkaari: 2014 - 2021
• Hinta: 50 €
• Allekirjoitus pätee EU:ssa: ei (notifiointisotku)
• Lisää tietoa: Tekniikka/Henkilökortti#G2.2

G3.1 MultiApp 3.0

• Myöntämisjakso: 1.1.2017 - 31.12.2020 (4 vuotta)
• Hinta:
• Voimassaoloaika: 5 vuotta
• Allekirjoitus pätee EU:ssa: ei (notifiointisotku)
• siru kääntöpuolella
• etäluettava NFC-tekniikalla ilman älykortinlukijaa, Applen mobiililaitteet eivät toimi.
• aktivointi aktivointitunnuslukukirjeellä jossa on 8-numeroinen aktivointitunnus (PUK-koodi).
• sairasvakuutuskortin ja henkilökortin yhdistelmä lopetetaan:
• ulkosuomalainen voi anoa ja noutaa tavallisen kortin ulkomaan lähetystöstä (henkilökohtaisesti ja paikan päällä):
  • alaikäisen tai ulkomaan kansalaisen korttiasiat hoidetaan yhä Suomessa poliisilla:
  • anomusta ei voi jättää sähköisesti:
  • suoratoimitusta ei tehdä ulkomaille, vaan kortti on noudettava lähetystöstä:

G3.2 MultiApp

• Myöntämisjakso: 1.1.2021 -
• Voimassaoloaika: 5 vuotta
• Allekirjoitus pätee EU:ssa: kyllä (QSCD)
• siru kääntöpuolella
• etäluettava NFC-tekniikalla ilman älykortinlukijaa, Applen mobiililaitteet eivät toimi.
• aktivointi aktivointitunnuslukukirjeellä jossa on 8-numeroinen aktivointitunnus (PUK-koodi).

Henkilökorttilaki astui voimaan 1.1.2017.

Tarkempia tietoja korttien ominaisuuksista löytyy tekniikka-sivulta.

Elinkaaret

Korttien myöntämisjakso ja viimeisten korttien voimassaolo. Eri versioiden julkaisuajankohdat ovat epäselviä eivätkä versioiden sijainnit taulukossa vielä pidä paikkaansa.

1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022	2023	2024	2025	2026	2027	2028
	G1.1 SetCos 4.3.1			+3v
				G1.2 SetCos 4.3.2				+3v
								G1.? SetCos 4.?.?				+3v
											G?.? SetCos 4.4.1				+3v
															G2.2 SetCos 5.1.1			+5v
																		G3.1 MultiApp 3.0				+5v
																						G3.2 MultiApp 3.0				+5v

Varmenteet

Valtion myöntämän henkilövarmenteen julkisen avaimen ja SATU-tunnuksen voi hakea Digiviraston varmennehakemistosta.

Jokaisen henkilön voimassaolevia varmenteita hakea Digiviraston webissä olevalla varmennehausta josta voi ladata kyseisen henkilövarmenteen ohjelmissa käytettäväksi. Hakukriteereinä voi käyttää SATU:a tai sähköpostiosoitetta. Käyttöliittymä listaa vain 100 ensimmäistä henkilöä (? onko enää näin).

Kortin varmenteet on luotu kortin sisällä eikä salaisia avaimia saa sieltä mitenkään ulos, se on elektronisesti estetty. Kortin vanhetessa, kadotessa tai tuhoutuessa salainen avain ei ole enää käytettävissä eikä esimerkiksi sillä salattu viesti tai sisältö enää aukea. Salausta tulisi käyttää vain tiedon siirrossa, esimerkiksi sähköpostin kanssa väliaikaisesti, ei tiedon tallennuksessa - eli sähköpostin sisältö tulee tallentaa muualle. Allekirjoittamisen kannalta avaimien katoamisella ei ole merkitystä koska allekirjoituksen oikeellisuuden tarkastelussa ei tarvita salaista avainta.

Kortin allekirjoittamiseen tarkoitettua varmennetta (PIN2, tunnusluku 2) voi käyttää DigiSign Client ja qDigiDoc-ohjelmilla tai teoriassa verkkosivuilla, joita ei taida olla missään käytössä.

CA-varmenteet löytyvät myös Digiviraston juurivarmenne luettelosta.

G1.1 - G3.1

Vanhemmilla suomalaisilla henkilökortilla on ollut yhteensä neljä X.509-varmennetta:

• yksi tunnistamiseen ja toinen allekirjoittamiseen joilla on molemmilla omat tunnuslukunsa.
• henkilökorttien takaamisessa käytetty, valtion CA-varmenne (intermediate CA certificate)
• kaikkien CA-varmenteiden takaamisessa käytetty, valtion juurivarmenne (root CA certificate)

G3.1 -

Vuoden 2021 alusta myönnettyjen korteilla on viisi varmennetta:

• henkilön tunnistus- ja salausvarmenne
• henkilön allekirjoitusvarmenne RSA(?)-algoritmilla
• henkilön allekirjoitusvarmenne Elliptisen kaaren (EC) -algoritmilla (ECDSA, EdDSA)
• myöntäjän G3-sukupolven korttien takausvarmenne (intermediate CA certificate)
• myöntäjän, valtion juurivarmenne (root CA certificate)

Katso myös

• Henkilökortin hankinta
• Kortinlukija
• Henkilökortti/Tunnusluvut ja miten ne vaihdetaan.
• Asiointipalveluita jossa voi käyttää henkilökorttia
• qDigiDoc - tärkein ohjelma henkilökortin käyttöön, Viron valtion tuottama
• DigiSign Client Suomen valtion Fujitsulta tilaama oheisohjelma kortin hallintaan.
• Varmenne - löytyy kortilta, mitä sillä voi tehdä.
• Luettelo tunnisteista
• Tekniikka/Henkilökortti sisältää asiaa pintaa syvemmältä.
• Tekniikka/Active Directory kortin käyttö Microsoftin toimialueessa

Aiheesta muualla

• finlex.fi 28.7.1999/829 Henkilökorttilaki